Aamulla sää oli melko kehno, tuuli navakkaa ja märkä nuoskalumi oli peittänyt yöjäljet. Laskin Chebun irti klo 9.20 ja viittä minuuttia myöhemmin sai jänö aloittaa viimeisen, pakastimeeni johtavan matkansa. Ajoa kerkesi kulua vain 12 minuuttia, kun jänis vilahti parin mättään takana. Vaistomaisesti heitin haulikon poskelle ja ammuin nopean laukauksen perään. Luulin aluksi, että olin ampunut ohi ja parempi niin olisi ollutkin noin lyhyen ajon jälkeen. Hetken päästä Chebu ryntäsi selvästi ilmavainulla (20 metriä jäljen sivulla) paikalle ja sitten kuului jäniksen parkaisu. Suolistin jäniksen ja koiruus sai palkkansa. Valuttelin veret jäniksen rintaontelosta ja laitoin sen muovipussilla suojattuna puunoksalle jäähtymään.

Kerkesin kävellä tuon jälkeen noin 150 metriä pellon laitaan, kun uusi ajo alkoi pellon takana. Kuuntelin ajoa yhden kierroksen verran ja vaihdoin sen jälkeen passipaikkaa tiheämmän metsikön laitaan jossa oli paremmin suojaa tuulta ja lumisadetta vastaan. Ajo kulki melko hyvin, joitakin 1-2 minuutin hukkia sopi toki mukaan. Jänis kierteli melko pienellä alueella, joten koko ajan sai olla tarkkana. Noin 35 minuutin ajon jälkeen jänis näyttäytyi harvennetussa männikössä. Ammuin jänistä pajupusikon läpi, mutta riittävästi 3,5 mm hauleja löysi perille. Chebu saapui noin 2 minuutin kuluttua paikalle selvästi ilmavainulla. Käsiteltyäni jäniksen huomasin, että 5 metrin päässä passipaikastani oli jäniksen tuoreet jäljet. Ristinenä oli kerennyt käymään takanani kääntymässä sinä lyhyenä aikana kun katseeni oli toiseen suuntaan kääntynyt.

Chebu kävi vielä tekemässä lyhyen hakulenkin, mutta jänistä ei siltä suunnalta löytynyt. Lumisade oli tuossa vaiheessa muuttunut jo niin sakeaksi, että päätin jättää jänikset odottelemaan seuraavaa reissua.

Viime talvesta ja menneen syksyn sulan kelin ajoista Chebu ajoi nyt selvästi enemmän ilmavainua käyttäen. Osasyynä saattoi olla kova tuuli joka kuljetti hajuja nopeasti. Ajotaidoissa on vielä petraamista mutta nopeisiin ylösottoihin olen todella tyytyväinen

Riiputus varaston seinällä. Oikeanpuolimmaisen toinen etukäpälä on amputoitu Chebulle välipalaksi.

Puukko-projekti alkaa olla loppusuoralla. Enää jäljellä kahvojen vahaus ja tuppien teko.

Oli taas aika puhdistaa ja huoltaa fleksi, jolla olikin jo runsaasti käyttötunteja takana. Enää pelkkä hihnan peseminen ei poistanut hajuja, joten ei muuta kuin osiksi ja perusteellinen puhdistus. Kasaamisvaiheessa laitoin liukupintoihin vähän vaseliinia ja hihnarullan jouseen aseöljyä.

Voitto kotiin venäjänajokoirien maaottelusta.

Mahtava suoritus Bravon Vililtä!

Chebun tiettävästi ensimmäinen kohtaaminen supikoiran kanssa päättyi supille kohtalokkaasti. Minulla ei ollut edes asetta mukana, mutta eipähän sille ollut tarvettakaan.

Supilla oli kapi, jonka huomasin vasta kun Chebu oli sitä jo aikansa puistellut ja pureksinut. Ensi viikolla siis eläinlääkärikäynti ehkä edessä, puhelinsoitto ainakin.

Tässä pari pysäytyskuvaa videosta

------------------------------------------------------------

Chebu sai eläinlääkäriltä ulkoloislääkettä (Advocate) niskanahkaan, joka tepsii kaikkiin ulkoloisiin. Lähteepä kirputkin samalla jos niitä oli

Aamulla matkalla metsälle näin 2 jänistä, kun nämä ylittivät tien auton edestä. Metsäautotiellä meinasi koppelo jäädä auton alle, kun säätelin radion taajuutta.

Vähän ennen klo 7 laskin Chebun hakemaan tihkusateeseen. Noin 25 minuutin haun jälkeen ajo alkoi ja eteni hetken 2 kilometrin päässä olevaa valtatietä kohti, joten siirsin varmuuden vuoksi autoa lähemmäs tietä jos tulee kiire ehtiä ajon edelle. Jänis kääntyi kuitenkin pian takaisinpäin ja hetken päästä Chebun haukkui jo 100 metrin päässä minusta. Koiruus kävi metsäautotiellä näyttäytymässä ja meni samalle puolelle tietä missä ajo oli viimeksi kuulunut. Hetken päästä näin vaalean jäniksen painelevan täyttä kyytiä tien yli, jolloin ammuin sitä kohti 2 nopeaa laukausta. Jänis ei merkannut osumaa, mutta mennessäni tarkastelemaan tien ylityspaikkaa, oli siinä pieni tukko jäniksenkarvaa. Hetken päästä Chebu saapui paikalle ja lähti painelemaan haukun kanssa jäniksen perään. Jäin jännittyneenä odottelemaan kuuluuko jäniksen rääkäisyä. Ajo jatkui tuon jälkeen vielä viitisen minuuttia ja loppui puronotkelman lähelle. Chebu oli siellä melkein samassa paikassa lähes 2 minuuttia, jonka jälkeen lukitsin auton ovet ja lähdin kävelemään 250 metrin päässä olevaa koiruutta kohti. Oletin tuossa vaiheessa, että jänis oli haavoittunut laukauksista ja Chebu oli saanut sen kiinni. Käveltyäni noin 50 metriä metsässä, Chebu haukahti pari kertaa ja alkoi lähestyä metsäautotietä. Tuossa vaiheessa käännyin takaisin ja palasin tielle. Chebu saapui tielle 100 metrin päässä minusta ja näytti etsiskelevän jänistä, joskaan ei kovin innokkaasti. Otin Chebun kiinni ja lähdin ajelemaan kotia kohti kun vesisadekin oli yltynyt. Ajoaikaa kertyi 30 minuuttia, jonka aikana 3 kertaa metsäautotien ylitys.

Näin jälkeenpäin vähän askarruttaa, että saiko Chebu mahdollisesti haavoittuneen jäniksen kiinni ja kerkesikö piilottaa sen?

Tänään iltaviideksi järven rannalle passiin. Valitsin passipaikan pienen mäennyppylän päältä, josta oli näköala pesän viereiselle rannalle ja 30 metrin päähän rannasta kaadetulle isolle haavalle. Klo 18.45 asti oli melko hiljaista, vaikkakin veden laineilu ja pari vaimeaa molskahdusta kertoivat majavien läsnäolosta. Sen jälkeen alkoi yht´äkkiä kuulua voimakas rouskutus noin 40 metrin päässä minusta. Samaan aikaan kuulin mäennyppylän toiselta puolelta ryskettä ja loisketta. Yritin saada näköhavaintoa kiväärin kiikarilla, koska sen valovoima voitti omat silmät. Näin majavan hahmon epäselvästi risukon takaa, joten en ottanut haavakon riskiä (308 Win, 9,55 g kokovaippa). Majavan paikkakin oli tuolloin yli 15 metrin päässä rannasta, joten sen talteen saanti olisi ollut hankalaa vaikka laukaus olisikin onnistunut. Yritin vielä noin varttitunnin ajan saada majavaan näköyhteyttä, mutta laihoin tuloksin. Kun luovuin leikistä ja lähdin kävelemään poispäin passipaikalta, näin toisen majavan uivan pesänsä ohi keskemmälle järveä. Yhtään varoitus-loiskausta ei kuulunut. Paluumatka oli melkoista kompurointia, koska alueella oli tehty harvennushakkuuta ja avosuon viereinen pajupusikko sattui reitille.

Kävin pari tuntia sitten etsiskelemässä majavaa erään järven rannalta. Jäljistä päätellen talttahammas on oleskellut alueella tämän syksyn aikana. Pitänee käydä lähiaikoina yrittämässä jos saisi talveksi majavannahkarukkaset

Loistava rakennusmies, mutta metsurin taidoissa on parannettavaa

Pääsee talvella jäniksetkin kuorta nakertamaan

Aamulla 7 jälkeen soitin RKTL:n susipuhelimeen ja varmistin, ettei ainakaan pannoitettuja susia ole tällä alueella. Kuulemma joitakin havaintoja yksittäisistä susista on täällä tehty. Chebu aloitti hakemisen soiton jälkeen ja antoi muutaman hakuhaukun (?) seuraavan 2 tunnin aikana, mutta jänistä ei kuitenkaan löytynyt. Vaihdoimme paikkaa 1,5 km ja tällä kertaa ajo lähti alle 10 minuutin haun jälkeen. Ajo eteni rivakasti ja suoraviivaisesti noin 2,5 km päähän (rusakko?), jossa suunnan määrääjä oli ilmeisesti jatkanut matkaa metsäautotietä pitkin. Chebu jäi hetkeksi etsimään jälkeä tielle ja lähti sitten jatkamaan matkaa tietä pitkin. Haukkua ei tuossa vaiheessa enää tullut kuin satunnaisesti. Vähän yli kilometrin tietä pitkin ravattuaan koiruus poistui läheiselle ojitetulle suolle, jossa pyöri puolisen tuntia hyvin pienellä alueella. Lähdin tuossa vaiheessa "kiertämään" autolla paikalle, kun ajo ei vaikuttanut etenevän. Noin kilometrin päähän koiruudesta päästyäni, kyselin tien vieressä olleilta metsästäjiltä havaintoja koirasta. Eivät kuulemma olleet nähneet. Jatkoin matkaa lähemmäs Chebua, mutta tämä olikin alkanut palailla kohti ajon alkamispaikkaa, joten minäkin tein samoin. Ennätin vanhalle passipaikalleni hetki ennen Chebua. Tracker näytti Chebun kulkemaksi matkaksi 28,5 km, mutta puolen minuutin päivitysvälillä kaikki kiemurat eivät tulleet mitattua. Metsässäoloaikaa kertyi noin 4 tuntia.